Ari Hiltunen

Paras tarina voitti vaalit

 

 

Tarinoiden erityinen voima on siinä, että niillä voidaan tuottaa tunteita – ja tunteet ovat käyttäytymisen liikkeellepaneva voima myös politiikassa, kuten sunnuntai-iltana näimme.

Filosofi Aristoteles analysoi Runousoppi-teoksessaan Antiikin Kreikan vaikuttavimpia näytelmiä. Erityisesti hän ihaili Sofokleen tragediaa Kuningas Oidipus. Aristoteles oivalsi, että draaman vetovoima perustuu sen kykyyn tuottaa yleisössään tietynlainen elämys.

Myöhemmin on huomattu, että myös suosituimpien kansansatujen, myyttien ja Hollywoodin menestyselokuvien tarinarakenteet noudattavat hämmästyttävästi Aristoteleen hyvän draaman periaatteita. On ilmeistä, että 2300 vuotta sitten Aristoteles oli paitsi kanonisen tarinan äärellä, myös yleisöä kiehtovan universaalin elämyksen jäljillä. 

Todellisuus niin ikään muokkautuu ihmismielissä tarinoiksi. Kognitiivis-empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmismieli järjestää kokemuksen osat tarinaksi yrittäessään ymmärtää ja muistaa. Kaikki ihmisten välinen viestintä on perimältään tarinankerrontaa. Tarinat kuuluvat ihmisen perusluonteeseen, ne ovat osa DNA:ta. Mutta jos tarinalla halutaan vaikuttaa, mikä tahansa tarina ei käy. 

Poliittiset vaalit kampanjoineen ovat mediassa ja julkisuudessa esitettävä näytelmä. Puolueet ovat tarinankertojia ja niiden puheenjohtajat esittävät pääroolia näissä tarinoissa, jotka yrittävät vaikuttaa yleisönsä asenteisiin, moraaliin ja tunteisiin. 

Perussuomalaiset sai käsiinsä menestystarinan ainekset. Todellisuuden tapahtumat antoivat ratkaisevalla hetkellä suotuisan tuulen dramaturgian kuljetukselle. Vaalikeskusteluissa ja sosiaalisessa mediassa puolueen puheenjohtajasta Jussi Halla-ahosta muodostui yhden yleisönosan silmissä ”järjen ääni”, joka sanoi poliittisen korrektiuden ilmapiiristä piittaamatta asiat suoraan. Halla-aho nosti esiin maahanmuuton kustannukset, turvapaikkakeinottelun, kansalaisten turvattomuuden ja kotouttamisen haasteet. Halla-aho sai muiden puolueiden sitoutumisen tiukkaan ilmastopolitiikkaan näyttämään kansalaisten turhalta kurittamiselta, suhteellisuudentajun pettämiseltä ja moraaliposeeraukselta. 

Television vaalitenteissä sama yleisönosa näki Halla-ahossa älykkään ja sanavalmiin henkilön, joka käänsi häneen kohdistetut hyökkäykset hyökkääjää itseään vastaan. Kun Halla-ahon tv-vaalitentti katosi YLE-areenasta, hän käytti tarjoutuneen tilaisuuden nopeasti hyväkseen vahvistaen mielikuvaa salaliiton uhrista. Lisäksi Perussuomalaiset puhuttelivat turhautuneita, nuoria ja nukkuvia äänestäjiä Ketutus-videollaan.

Vaalitulosta selittävät myös muiden puolueiden virhearviot. Aristoteleen hamartia tarkoittaa tragedian henkilön hyvässä tarkoituksessa tekemää tekoa, joka osoittautuu kuitenkin kohtalokkaaksi erehdykseksi tuhoisine seurauksineen. Pääministeri Juha Sipilän hamartia oli Kempeleen talotarjous turvapaikanhakijoille, jonka seuraukset Suomelle Jussi Halla-aho nosti julkisuuteen. Antti Rinteen hamartia olivat muun muassa Natoon ja turvapaikanhakijoiden työntekoon liittyvät epäselvät lausunnot. Ne saattoivat osaltaan johtua siitä, että SDP:n tarina puolueena on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin selväpiirteinen.  

Vaalien kokonaistarinassa Jussi Halla-ahosta muodostui mielikuva suomalaisten puolesta taistelevana sankarina, jota yritettiin vaientaa ja mustamaalata kaikin keinoin. Hän oli oikeamielinen mutta halveksittu altavastaaja, joka alkoi kerätä yleisössään yhä enemmän sympatiaa ja samastumista. Jännitys tiheni gallup-käyrien noustessa ja jopa suuri voitto alkoi vaikuttaa mahdolliselta. Suomalaiset saattoivat itse osallistua voittajan äänestämiseen tässä tosi-tv-tarinassa.

Loppuhuipennuksessa tapahtui Aristoteleen hyvään draamaan kuuluvat juonen äkkikäänne peripeteia, äkillinen tunnistaminen anagnorisis ja lopullinen oivallus katharsis. Vähätelty altavastaaja sai sittenkin suuren voiton. Mahdoton osoittautuikin mahdolliseksi. Keskustapuolueelle sen sijaan vaaleista muodostui tragedia: se koki merkittävän tappion, joka johti puheenjohtaja Sipilän eroon.  Myös SDP:n vaalitulos näytti odotuksiin nähden olevan selvä pettymys.     

Tarina on yhteiskunnallinen ja taloudellinen mahti, jonka merkitystä ei ole vieläkään täysin oivallettu. Tarina osoitti todellisen voimansa jo Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ja Iso-Britannian Brexit-kansanäänestyksessä, joiden tulokset tuntuivat yllättäneen monet.  Nyt oli Suomen vuoro.

Mediatarinoilla saatiin aikaan vaalitulos, joka vaikuttaa kaikkien suomalaisten elämään. Tarina muuttui todellisuudeksi.

Tarinat hallitsevat maailmaa ja maailmaa hallitaan tarinoilla. Eurovaalien kynnyksellä tämä totuus on ajankohtaisempi kuin koskaan.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat